Juttelin just pari tuntia entisen luokkakaverin kanssa facebookissa. Aloin muka kattomaan Totoroa, mutta samalla juttelin Hänen kanssaan ja jossain vaiheessa huomasin Totoron jo loppuvan. Aika menee nopeaa kun juttelee jonkun kivan kanssa jostain mistä oikeasti haluaa jutella. Hän oli muuttanut toiselle puolelle Suomea, mutta kaipasi takaisin Ouluun. En oo ikinä ennen jutellu Hälle näin paljon kun mitä tämän illan aikana. Opin Hänestä tänään enemmän asioita kun mitä yläasteen aikana.
En oo pitkään aikaan nauranut niin paljon ja niin monelle eri asialle, kuin mitä äsköisen keskustelun aikana. Hän on hauska ihminen. Mutta Hänessä on huonokin puoli, mutta ei siitä sen enempää. Ei tämä huono puoli edes liity oikeastaan Häneen itseensä, vaan ennemminkin johonkin muuhun.
Hän kuitenkin sai mut miettimään, että onko tässä oikeasti järkeä? Alkoholinkäytössä siis. Miksi mää juon? Koska haluan nollata aivot elämän takia. Mutta Hän sanoi, että jos Häntä jokin asia vituttaa, niin Hän menee nukkumaan, ei ryyppäämään. Pitäskö munkin kokeilla sitä? Tietty arkisin harrastanki sitä, mutta sitten viikonloppuna nollaan koko viikon edestä. Tai jos en joka viikonloppu niin sitten ku nollaan nii nollaan pitkältä ajalta.
Oon nyt elänyt pescovegetaarisena jo pari kuukautta, ja oon pystyny siihen ihan hyvin, joten mitä jos kokeilisin taas jotain uutta. Sonkkumökkireissun jälkeen kokeilen olla kuukauden ilman alkoholia. Tai suunnilleen kuukauden, Liisan synttäreihin asti (2.11). Mikäli tämän jälkeen mieleni tekee alkoholia, olen sitä tuleva nauttimaan niin kuin ennenkin. Mikäli mieleni tekee jälleen ruveta absolutistiksi, niin kuin silloin joskus, olen oleva sellainen. TAI sitten nautin alkoholia vain hieman silloin tällöin. Katsotaan sitä sitten.
Nyt kuitenkin menen nukkumaan. Huomenna vielä vapaapäivä ja sitten torstaina ja perjantaina koulua. Perjantaina myös lähtö Sonkkumökkireissulle, jota odotan yhä innolla, vaikka mietinkin nyt suhdettaki alkoholiin.
Huomenna pitäis jaksaa vihdoin toteuttaa ne TO DO -listan tärkeimmät tehtävät.
Rakkaudella, Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti