Toivoton, toivottomampi, toivottomin, Sonja.

Nyt on lukuloma. Lukuloman pitäisi olla aikaa, jolloin jokainen abiturientti lukee ylioppilaskirjoituksiin innolla tai vähemmän innolla, mutta kuitenkin lukee niihin, koska niihin ei ole enää pitkä aika. Mulle lukuloma tarkoittaa ainakin näillä näkymin lomaa lukemisesta, koska en oo saanu vieläkää alotettua lukemista! 

    Tein eilen vihdon ja viimein lukusuunnitelman ja aukaisin jo englannin ensimmäisen kurssin kirjan, mutta sitten ruoka oli valmista ja tietysti siirryin mielummin syömään. Ja sitten luin lehteä. Ja sitten äiti sanoi, että lähdetään mummolaan, joten sinne se lukeminen jäi. Oon lisäksi heränny tällä viikolla joka päivä about kahelta päivällä, joten en oo jaksanu alottaakaa lukemista, koska tärkeimmät ensin: facebook ja blogit.

Tänään heräsin herätyskelloon kymmeneltä, kävin keittiössä ja pörräsin hetken ympäri taloa, mutta sitten alko omatunto kolkuttaa ja sänky huusi mua takasi nukkumaan. Laitoin kellon soimaan tunnin päästä uuestaan, ja siitä eteenpäin torkutin ja torkutin ja torkutin, kunnes kello oliki yhtäkkiä 13:20 ja päätin että nyt herrajumala ylös nainen! Ja menin suihkuun ja lämmitin ruokaa ja hinauduin koneelle. 

    Tässä sitä nyt ollaan. Kello 14:38 istun tässä ja kirjotan tätä postausta, vaikka iha hyvin voisin nyt lukea tota vieressä olevaa enkun kirjaa tai sen alla olevaa matikan kirjaa, tai parhaimmassa tapauksessa olisin voinut aamukymmenestä jo laskea matikkaa ja lukea enkkua ja olisin kohta jo käyny nuo kirjat läpi ja olisin tavotteessani. Voisin parin tunnin päästä lähteä tyytyväisenä Kiiminkiin ja kertoa että oon kerranki saanu jotain aikaseksi, mutta ei. Meen sinne ja oon surkimus. Mutta onneksi mua ei tuomita siitä, että oon mikä oon.

Huomenna pitää herätä kymmeneksi töihin. Viis tuntia siivousta yllättävän hyvällä palkalla äitin työkaverin uuessa kämpässä. Kuuelta sitte Annin synttäreillä käymään ja sitte ku nämä lähtevät baariin nii mie ajelen kotia ku mun puolylikiiminkiläinen landepoikaystävä tullee meille nukkumaan muutamaksi tunniksi ja sitte herätään joskus aamuyöllä kattoon Harry Pottereita Emman ja Olganki kanssa, kunhan nämä suvaitsevat saapua Satellite Storiesin yms keikalta ja töistä. Sain siis maratooniystäviä, maratoonin kesto n. 20 tuntia. 

Ja jotta tekstin lukeminen ei olisi niin vaikeaa, kuvitin postausta randomkuvilla weheartitistä, vaihteeksi.

Rakkaudella, Sonja