Ennemminkin afoewiöhgkjldlksnepsoklnesdikwpasklolakkdpowpkowmmskndjnoeknfnsaoksf x 100000000, mutta kuitenkin. Otsikko siis jostain tyyliin Joel Hallikaisen laulamasta biisistä, jota iskä laulo aina ku oltiin pieniä. Oon niin hilpeällä tuulella ollu koko päivän, että Suviki ihmetteli että mikä mua vaivaa.
Mutta maailma on pieni. Se on tullu todistettua. Ylikiiminki on vielä pienempi, kaikki vähintään tietää kaikki, tai jos ei tiedä, niin tietää jonkun joka tietää jonkun ja sitä kautta tietää kaikki. En ois kuitenkaa uskonu, en oikeasti ois uskonu, että tämä ihminen ois jutellu joskus meijän iskän (!!) kanssa notskilla tai että sen täti kaivais kultaa mun tädin (!!) kanssa samalla valtauksella ja ne ois kavereita.
En tajua mikä mua vaivaa, oon mitä ilmeisemminkin huomenna menossa yökahavilaan. Kyllä, minä, yökahavilaan. Seurakunnan yökahavilaan. Pitkästä aikaa. Tulee ihan ripari mieleen, tosin tällä kertaa ei mennä Hinttaan vaan Jääliin. Mitäköhän siitäki tulee.
Oon tänään maalannu toista penkkaritaulua, rullaillu mun vakkarirullahommalla koulun käytävällä (en tosin niin hienosti ku viimeksi), nauranu, iloinnu, hymyilly enemmän ku pitkään aikaan varsinki tiettyä hymyä, käyny tekeen enkun prelikuuntelun, ostanu luomuhunajaa, soittanu viulua, pelannu carcassonnea, jutellu ihmisen kanssa, joka on addiktoitunu paavo pesusieneen; piirtäny paavo pesusienen, saanu tietää totuuksia ja kaikkea muuta.
Ainaki omasta mielestä helmikuu alkaa aika loistavasti, tosin paniikki iskee kunnolla viimestään aamuun mennessä. Mun vasemmassa kädessä on hieno lehmä, jolla on coolit lasit, ja oikeassa kädessä kukkaköynnöksiä, jotka näyttää ihan pensaalta. Mun maha mursaa ja mua väsyttää, joten ehkä käyn etsimässä jotain ruokaa ja ajaudun vähitellen nukkumaan.
Innolla odotan esim. kaikkea. :3
Rakkaudella, Sonja <(")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti