En jaksa oottaa mitään. Haluan kaikkien kivojen asioiden tapahtuvan pian, koska sitten ne ois ohi ja muistot ois jäljellä. Toisaalta haluan kuitenki, että kaikki ne asiat kestäis ikuisuuden, koska ne tulee olemaan niin kivoja.
Ihan kohta on joulu. Nyt ollaan jo 23. puolella, joten jouluaatto on tavallaan huomenna. Me mennään äitin ja iskän kanssa mummolaan syömään ja sitte myöhemmin sinne tulee myös serkut. Huomenna (tai siis tänään) me vissiin haetaan tuo kuusi (joka on roikkunu autokatoksessa pää tai siis latva alaspäin jo varmaa viikon) sisälle ja koristellaan se äitin kanssa. Tai siis ilmeisesti mää koristelen, mutta kuitenki. Mummolassa saa syödä paljon ja sitte seuraavat päivät syödään vielä niitä rippeitä mitä sieltä jää. Jouluaaton jälkeiset päivät menee myös lahjojen tutkailussa, mikäli siis saa jotain jännää. Nyt on tosin eri tilanne ku lapsena, koska sillon leikki uusilla leluilla, mutta nyt tuskin saan mitään suklaata kummempaa. Meneehän se aika siinä suklaansyönnissäki.
Uusivuosi ois tarkotus viettää ns. kakadubileissä (niinku me niitä kutsutaan), mutta mikäli ei saada ketään kuskiksi nii vietetään se varmaa täällä meilläpäin. Tarkotus ois kuitenki olla ainaki Liisan ja Emman seurassa (sekä Olgan?), mutta Emma ei oikein innostunu kakadubileistä, niin pitää nyt vähän kattoa. Uusivuosi tuo tullessaan myös uudet kujeet, niinku sitä on tapana sanoa.
En tiiä yhtään mitä haluan ens vuodelta, mutta toisaalta edessä on kaikkea uutta ja jännittävää, mutta myös kamalaa asiaa. Pitäs alkaa lukea taas kirjotuksiin, koska ne on pian taas tosi äkkiä edessä. Oon niin kusessa sen matikan kanssa, mutta oikeestaan mua pelottaa enemmän enkku ja äikkä, koska ne on pakko päästä läpi ku ne on pakollisina. Matikkaa ei oo ees pakko päästä läpi. Enkä vieläkää oo ees sisäistäny miks kirjotan sen, vaikka en osaa yhtään mitään enkä tajua mistään mitään.
Ens kuussa on myös mun synttärit. Jipii, tai jotain. 19 vuotta, täältä tullaan! Halusinpa sitä tai en, eli en. Ikääntyminen on ällöä, mutta toisaalta, saanpahan ainakin rahaa Espanjaan. Ellen sitte kuluta niitä ennen sitä. Vois toki harkita myös säästöön laittamista, koska ois oikeesti kiva ostaakki jotaki Espanjasta.
Tammikuussa meen myös pitkästä aikaa ratsastamaan. Oon päättäny sen nyt. Koska siis mun äitin serkun vaimo vie lapsensa (eli mun entinen ruotsin opettaja vie mun pikkuserkut) ratsastamaan taas sinne yhelle tallille, missä olin kerran niitten kans ratsastamassa, ja ajattelin taas mennä niiden kanssa. Olisin ollu halukas menemään jo tässä kuussa, mutta niillä mun pikkuserkuilla oli tämä kuu niin kiireinen, että ne ei kerkeä ratsastamaan. Siispä ootan ens kuuhun. Oisinhan mää voinu mennä yksinki tai jonku kaverin kanssa, mutta en saa ikinä aikaseksi. En vaan uskalla soittaa sinne. Tai jotain.
Helmikuussa me mennään abiristeilylle, jota ollaan kaikki ootettu jo viime vuodesta (tai no okei, siitä lähtien ku tultiin lukioon, ellei jo aikasemmasta). Esiintyjänä meijän laivalla on Apulanta, mikä on aivan tosi hyvä! Paljon mielummin kuuntelen Apulantaa ku esim. Elastista ja Cheekiä, mitkä esiintyy niillä muilla laivoilla. Mua tosin vähän karmii ajatus eräistä henkilöistä samassa laivassa, mutta onneksi voin juosta karkuun ja onneksi se laiva on iso. Tosin nykyään mulla tulee laivasta mieleen vaan salkkarileffa, "Haistakaa vittu!" ja sillee. Mutta toivottavasti tulee kiva risteily.
Hiihtolomalla mennään Olgan ja Ellin (ja meidän porukoiden yms.) kanssa Ylläkselle. Tulee varmaan ihan kiva reissu, mikäli siis ei tuule joka päivä, että päästäis rinteeseenki. Toisaalta oon aika laiska laskeen, että pitää yrittää petrata ittee, että jaksan lähtä aina ku tytöt haluaa rinteeseen. Mua voi houkutella kaakaolla?
Tiia tulee kotiin joskus maalis-huhtikuussa, ja sit me lähetään Espanjaan joskus huhtikuun lopussa. Me ei olla vielä varattu lentoja eikä hostellia (tai hommattu couchpaikkaa), koska ei vielä olla varmoja minne päin Espanjaa mennään. Mää haluaisin Madridiin, mutta myös muut paikat toki kiinnostaa. Mietittiin myös vaihtoehtoa, että ensin Madridiin ja sieltä junalla muualle. Pitää ennen sitä opetella taas espanjaa, koska en muista mitään järkevää asiointijuttua. Mutta ensin hoidan ne yo:t pois alta, että en ala sönkkään espanjaa enkun kirjotuksiin.
* * *
Jos pääsen kirjotukset läpi, niin keväällä ois sitte lakkiaiset. Aika on menny ihan hullun nopeaa, ihan vastahan päästiin ysiltä! Vaikka en tiedäkään, ootanko oikeesti ens vuodelta mitään, nii haluaisin tavata uusia ihmisiä ja oppia rentoutumaan. Oon huomannu, että raivoan nykyään aivan liian helposti. En tajua mikä mua vaivaa.
Raivoaminen ei oo ees se suurin ongelma, mua masentaa vieläki viime helmikuu. Miten voin olla niin idiootti?! Miks ylipääseminen on niin hankalaa... Ei se oo ennen ollu!
En aikonu alkaa purkamaan tunteita tänne, koska sitä tiiä ketkä kaikki tätä lukee. Mutta ymmärtänette mitä tarkoitan (ei, ette ymmärrä, en ymmärrä nimittäin itekkään). En kykene tähän. En jaksa. En pysty. Haluan olla yksin. Edes hetken.
Tää on taas tää tilanne ku yritän esittää jotain hymyilevää ja pirteää, vaikka oikeesti oon vieläki ihan rikki. Yritän nauttia tilanteista ja parhaiden ihmisten seurasta, koska niiden pitäis auttaa, mutta ei ne auta. Hetkellisesti tietysti auttaa, mutta ei ne tätä lopeta. Tähän auttaa vaan joku ihme jota ei voi tapahtua. Tai sitten joku toinen ihme, jota en oo vielä löytäny, tai joka ei oo vielä tullu esiin piilostaan.
Ja se, että haluan tutustua uusiin ihmisiin, ei tarkota, että haluan tutustua uusiin ihmisiin, joita en halua oikeasti tuntea. Miksi mun pitäisi olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden seurassa en halua olla? Se, että joku toinen pitää jostain henkilöstä, ei tarkota, että munki täytyis pitää siitä. Tai se, että jollain henkilöllä on hankalaa, ei se tarkota, että just mun pitäs pitää sille seuraa. On sillä muitakin ystäviä. Tai tuttuja. Ylipäätään muuta seuraa. Jos mää vaan en halua viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka ei oo samalla aaltopituudella mun kanssa, niin miks mun pitäis viettää? Enkä nyt siis halua tarkoittaa tällä ketään tiettyjä ihmisiä, vaan ylipäätään.
* * *
Oon kamala ihminen. Vaikka mussakin on varmaan hyvät puoleni, niin tunnen itseni kamalaksi. Varsinkin kohta kun julkaisen tän tekstin. Mutta en loukkaa tällä tekstillä ketään tiettyä, ja tämä on se, mitä oikeasti ajattelen, joten miksi en saisi julkaista tätä? Okei, mitä ihmettä taas sekoilen. Ikinä ei oo hyvä kirjottaa blogimerkintää kolmen aikaan aamuyöstä. Tai yöllä ollenkaan.
En tiedä mitä haluan, mutta en jaksa odottaa sitä mitä haluan. Elämä on liian hankalaa, mutta onneksi on edes loma. Tää on varmaan pisin kilometripostaus ikinä, siis tekstin osalta. Mutta toivottavasti joku tässä tekstissä sai teidät miettimään jotain. Olkaa edes te kiltisti. Respectit sille joka jaksoi lukea koko tekstin.
Hyvää joulua.
Rakkaudella, Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti