I was a flying anonymous Satellite Christmas who sleeps in the snow.

Perjantai

Maailma-visa, Mini-laavalamput, Suomi-visa, Jorma, Pikku-Lauri, I was a teenage satan worshipper, anonyymi naisrakkaus luovuttamassa sisäelimiään Nuken vessalle, toisen anonyymin naisrakkauden absurdi puhelinnumeronpyytämishetki Satelliittimieheltä, Nukesta ulos lentäminen koska ensimmäinen anonyymi naisrakkauteni, käveleminen järkyttävässä viimassa keskellä yötä kahden humalaisen naisrakkauden kanssa kahta pyörää taluttaen.

Lauantai

Herääminen ihmisten aikoihin toisen anonyymin naisrakkauden luota molempien naisrakkauksien kanssa, munkkia aamupalaksi, Tonttu Toljanterin eka jakso kuunneltuna, toisen anonyymin naisrakkauden äitin jouluhössötykset, pyöräileminen jäätyneellä pyörällä lumisateessa,  joulukalenterisuklaiden syömistä, kaupasta karkkia ja nakkipaketti koska ensimmäinen anonyymi naisrakkaus, oikean osoitteen löytämistä, synttäritupareilla istuskelua hienossa (ja humalaisessa) seurassa, ehkä söpöimmät vaaleansiniset silmät ikinä, ajokaistan erottaminen auraamattomalla tiellä lumipyryssä, kaupasta sipsiä ja dippiä, Real voitti 2 - 0 jee, tarinoiden lukemista ja Jane Eyreä, unohtamatta tietenkään kokista.

Sunnuntai

Luultavasti juoksen huomista karkuun ja aika täysiä, koska äitin tupperit ja pari anonyymiä, joita en niin mielelläni halua nähdä. Toisaalta voisin myös livistää autolla jonkun luokse kyläilemään, riippuen tietysti haluaako kukaan nähdä mua. Toisaalta myös ajatus pitkästä kahden tunnin lenkistä houkuttaa, mutta ulkona oleva lumimäärä saa mut jo ajatuksestakin tutisemaan. Myös nukkua ajattelin paljon ja pitkään sitten yöllä, koska maanantaikin vapaa. 

Tiistai ja keskiviikko koulua, torstaista eteenpäin vapaata. Tulossa mm. Itsenäisyyspäivän pukuloistokatsaus kera ystävättärien, Aksu-paksun tupsu-tupsukat ja nukkumista. Paljon nukkumista. Liikaa ajatuksia, liikaa toiveita, liikaa mahdottomuuksia toteutettavana. Nyt on kuitenkin joulukuu, joten pitää olla iloinen ja kiltti. Vaikka kuinka raastaa sydäntä, ei saa ajatella. Täytyy vain unohtaa. Totuus on karua. Niin se vaan on.

Rakkaudella, Sonja

P.S. Anteeksi kuvattomuus, mutta en jaksanut hakea johtoa kahden kuvan takia. Saatte nauttia niistä myöhemmin, ehkä. Otsikkokin on toki luovuutta kerrakseen.