Muutamia kuvasia marraskuulta ja nyt.

Koska vihdoinkin jälleen taas sain aikaiseksi laitettua kuvia kännykästä koneelle, niin tässä nyt näitä viimeisimpiä otoksia. En siis oo nyt harrastanut minkäänlaista oikean kameran käyttöä, koska en tiedä. Tyytykäämme siis näihin kuviin, jotka ovat laatua Nokia 500.

Carcassonnea on tullut pelailtua tänä vuonna kyllä aika kivasti, mutta vielä tekis mieli pelata lissää!

Iloista porukkaa

Carcassonne, tuo päiviemme ilo

Kahvilakulttuuri on saavuttanut minunkin maailmani, sillä nykyään käydään ennemmin kahvilassa syömässä, kun esimerkiksi hesessä tai subissa. Tietenkään nuokaan paikat ei oo hävinny mihinkään, mutta oon huomannu, että löyvän itteni kahvilasta vähintää kerran viikossa.

Annukan kaakao, mun cappuccino ja meijän yhteinen porkkanapiirakanpalanen

Sillä samaisella hypärillä ne samaiset ruoat, tosin tässä on myös mun suklaa, omnomnom

Olgan kaa kahvilla, savulohiruisleipä ja cappuccino

Liisan kaa kahvilla, Tiramisu-leivos ja cappuccino

Uusin leipomisvillitykseni: kääretorttu. Oon leiponu kääretorttupohjia monta kertaa elämässäni, mutta ennen tätä vuotta en oo rullannu niitä loppuun asti ikinä ite. Yläasteen köksäntunneillaki se oli aina joku muu, joka rullaili. Mutta nyt oli pako kokeilla ja näin "kaunista" jälkeä tuli!

Suklaakääretorttu. Välissä 4dl vatkattua kermaa (huomaa paksuudesta), koska sitä oli nii paljon menossa vanhaksi kohta nii piti käyttää. Ohjeessa luki siis että 1½dl. Välissä ei mitään muuta.

Normaali eli vaaleapohjainen kääretorttu. Välissä 2dl vatkattua kermaa. Ja decoreerasin kiiveillä haha.

Elli kysy mua tässä yks keskiviikko (itseasiassa viime keskiviikkona) Mestaan euroille, ja lähin sitte tietty mukaan, tosin selvin päin ja kuskina. Tässä muuutama oikein hieno pimeä otos kolmesta känniläisestä, eli Hannasta, Ellistä ja Sallasta. :) Toivottavasti arvostatte. ;)

Sitten esittelen teille uuden ystäväni. Hänen nimensä on Jorma. Huom. Hän ei ole rakkauteni, sillä en tykkää hänestä. Hän maistuu pahalta. Mutta hän on niin hieno, että hän on kuitenkin ystäväni. Hän asuu tällä hetkellä Liisan vaatekomerossa, koska lahjoitin hänet Liisalle. Oikeastaan voisin ehkä periä hänet takaisin itselleni, heti kun Liisa on juonut hänet. Tässä hän kuitenkin siis on:

Pääsin lauantaina myös kunnon joulufiiliksiin, olihan se jo aikakin, koska joulukuun ensimmäinen päivä. Mutta kiitokset tästä kuuluu Liisan äidille, joka toi meille tonttulakit ja laulavia eläimiä (lumiukko on myös leikisti eläin). Tässä vielä ikuistettu kuva: minä joulufiiliksissä.

Jälleen astetta vaaleammat hiukset,
silmänalunen näyttää kovin tummalta ja ryppyiseltä,
Liisan paita

Tässä vaiheessa en keksi enää enempää sanottavaa. Hyvää joulun odottelua kaikille, ja muistakaa katsoa Tonttu Toljanteria ja olla kilttejä!

Rakkaudella, Sonja